Lähes kaksi vuosikymmentä sitten stadionin ravintolassa tarjoiltiin jalkapallohenkistä menua. Houkutteleva ja vedet kielelle nostattava ruokalista sisälsi herkullisia salaatteja, lihaa ja kasviksia. Hintataso oli tuolloin kohtuullinen ja vastasi asiakkaiden tarpeisiin. Stadionin pyttipannu 7,60 eur veti varmasti vertoja Helsingin tunnetusti täyteen kilpailluilla pyttipannumarkkinoilla. Monet tunnetut ravintolat aina Elitestä Sea Horseen tarjoilevat pääkaupungin tunnettua herkkuannosta, eikä asiakkaat suostuisivatkaan syömään mitä tahansa soosia. Vuosi vuoden jälkeen vanha kunnon spydäri pitää paikkansa niin kisakatsomoissa kuin kotimatkalla pysähtyessään eritysellä spydäriständillä.

Tuon ajan lista kattoi asiakkaiden tarpeet koko skaalalla. Humoristinen menu oli suunniteltu siten, että ruokailijoiden ei olisi tarvinnut istua hiljaa, vaan juttua voi heittää heti vaikka hurjista syöttö- ja kulmapotkuaterioista. spare-ribs-899307_960_720Ennen hurjaa talouden pudotusta 2000-luvun nousukaudella jalkapallostadionin ruokalassa voitiin tarjoilla jokirapusalaattia, savuporoa ja grillikylkeä. Ravintolan hampurilainen ei ollut ihan mikä hyvänsä kiekko, vaan rohkea lähes 200 grammainen pihvi nautittuna yhdessä juuston ja sipulin kanssa. Vierellä tietysti ranskalaiset perunat ja hieman maustetta.

Pastan ystävät flirttailivat kasvis-fetan ja parmankinkkuannosten kanssa, ehkä seuratessa samalla rietasta juoksentelua ympäri nurmikenttää. Toisaalta monet istuivat syömään ennen pelin ääreen uppotumista, koska sitten vasta jo kurnikin kun pelit oli pelattu ja uudet kujeet odottivat ulkopuolella.

Tuon ajan pippuripihvi (21 euroa) pohjusti varmasti monen jalkapallon ystävän peli-iltaa. Herkullinen rose tai kypsä paisto antoi asiakkaille sopivaa liikkumavaraa, jos ei joku innostunut tilaamaan sisäfilettä pippuripihvin sijaan. Kummankin hinta oli kuitenkin sama, joten kyse oli oikeastaan vain makuasioista.

Pääruokavalikoima sopi hyvin suomalaiseen makuun, kanaa oli joka lähtöön eri muodoissa eikä lohtakaan ollut unohdettu. Tuulahdus maailmalta maistui jo tuolloin. Sienitäytteiset zucchinit veivät varmasti monelta kielen mennessään kun rohkeat rosmariiniperunat ja valkosipulikastike yhtyivät roihuavaksi sinfoniaksi pelimiesten ja naisten nälkäisissä ja iloisissa suissa.

Peli oli hyvä lopettaa paahtovanukkaalla tai suklaatortulla, kumpikin tietysti kuorrutettuna kunnon marjasoosilla. Herukoita ja muita marjoja Suomessa riittää, ja niiden ottaminen listalle sopikin varmasti hyvin myös sponsoreille. Kun seurue sattui olemaan voittavan joukkueen puolella, ilta oli hyvä päättää yhdessä ystävien kanssa nauttien kunnon kuumaa omenatorttua ja vaniljakastiketta!